|
Luova ja intuitiivinen kirjoittaminen Luova kirjoittaminen on voi olla itsetuntemuksen väline, osa ammattitaitoa, viihdyttävä harrastus tai tähdätä taiteelliseen lopputulokseen. Luovan kirjoittamisen avulla ihminen kykenee laajentamaan ja syventämään omaa käsitystään itsestä ihmisenä ja kirjoittajana. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita ja maailmaa. Se on oiva väline selventää mielessä vellovia asioita. (sivujen päivitys kesken) Vuonna 2017 olen julkaissut ensimmäisen runoteokseni Ääriviivat Mediapinnan 100-runokirjaa sarjassa. 2020 ilmestyi Korona-ajan Decamerone (Toim. Anne Herrala, Kustantaja: Draamatyö). Kirjassa on julkaistu kolme novelliani: Häpeän lävistämä, Lasipallo ja Kuilu. Olen kirjoittanut tarinoita, runoja ja sarjakuvia reilu 25 -vuotta. Sarjakuvat ovat sittemmin jääneet sivuun ja vähemmälle, mutta itse tarinat ja runot ovat säilyneet. 2014 aloitin aktiivisen kirjoittamisharrastuksen liittymällä kirjoituspiiriin ja ryhtymällä opiskelemaan kirjoittamista kirjoittajakursseilla. Nykyään pyrin kirjoittamaan päivittäin tai ainakin viikoittain ja työnalla on kauokirjallinen proosateos ja Tunnetaitoja kaikille ry:lle kokoamani runoantologia. Kirjoitan viikoittain kahdessa kirjoittajaryhmässä. Lähestyn kirjoittajana aiheitani tunne näkökulmasta. Minulle tyypillinen aihe käsittelee ulkopuolisuuta ja yksinäisyyttä. Toiseuden kokemusta. Kirjoitustyylini riippuen aiheesta on pohdiskelevaa tai hirtehistä mustalla huumorilla höystettyä. Kirjoitan kahdella toisistaan eroavalla tyylillä surrealistisella, hyödyntäen paljon symboliikkaa ja realistisella. Kirjoitan myös jännitystä ja kauhua. Koen kirjoittamalla tulevani näkyväksi ja kuuluvaksi. Kirjoittaminen on hengittämistä. |
|
Kuvataiteilija Marjo Akkasen esikoisteos Ääriviivat kertoo näkymättömyydestä ja näkyväksi kasvamisesta. Runoissa liikutaan surrealistisessa maisemassa, luonnon kiertokulkua tarkkaillen.
Tekstit kääntävät katseen sisäänpäin ja puhuttelevat sisintä hellästi hellitellen. Katse kääntyy kohden taivasta, kohden kiitosta. Matka pimeän halki on muuttanut minua. Ymmärrän. Vain tuhkaksi tulemalla oppii nostamaan katseensa. Nöyryyden maaperästä versoaa kiitollinen mieli. Mediapinta 2017 |
